Ilman luontoa, ei elämää. Biologinen monimuotoisuus on asia, johon meidän on suhtauduttava hyvin vakavasti. Ihmisten terveys on riippuvainen siitä, että ympäristö voi hyvin. Ympäristövaikutusten arvioinnit ovat välttämätön edellytys kaikille suurille rakennusprojekteille (tiet, asuinalueet, tehtaat, liikuntahallit) ja nämä arvioinnit on aina huomioitava päätöksenteossa. Emme saa tehdä yhtään päätöstä, joka uhkaa vähentää kasvi-, eläin- tai hyönteislajien määrää. Luonnon monimuotoisuus voidaan säilyttää suojelemalla erityisen arvokkaita ympäristöjä, kuten metsäalueita, rantoja, niittyjä ja soita. Keskuspuisto on kaupungin keuhkot, eikä puistoa saa typistää yhtään enempää, vaikka se tarkoittaa, että jotain jäänee rakentamatta.

Ilman kulttuuria, ei ihmiselämää! Miltä elämämme näyttäisi ilman musiikkia, kirjoja ja intiimejä keskusteluja kanssaihmistemme kanssa? Mitä kaupunki olisi ilman kirjastoja, museoita ja teattereita? Työskentely, nukkuminen ja syöminen pitää ihmisen elossa, muttei välttämättä hyvinvoivana. Ihmisenä oleminen on uteliaisuutta, jaettuja kokemuksia, aitoa huolenpitoa. Päätöksenteko kaupungissamme voi olla ystävällisempää, inhimillisempää ja myötätuntoisempaa. Tämän päivän Helsingissä se tarkoittaa pehmeiden arvojen vaalimista: ihmisen hyvinvointiin perustuvaa suunnittelua, ja heikoimmassa asemassa olevien huolehtimista.

Miten saavutamme nämä tavoitteet?

Mielenterveys on yhtä tärkeää kuin fyysinen terveys. Itse asiassa näitä kahta ei pitäisi erottaa toisistaan, koska ihminen on kokonaisuus. Fyysinen kuntomme vaikuttaa psyykeemme aivan kuten henkinen tilamme vaikuttaa siihen, mitä kehossamme tapahtuu. Siksi on aika lakata puhumasta terveydestä ikään kuin kyseessä olisi vain kehosta. Juuri nyt nuoret ja nuoret aikuiset ovat pulassa. Monilla heistä on vielä nuori, terve keho, mutta heidän henkinen hyvinvointinsa pettää. Meneillään oleva pandemia on iskenyt ikäryhmään erittäin ankarasti.

Sosiaalisen eristäytymisen aiheuttama yksinäisyys on vakava uhka kansanterveydelle. Helsingin on oltava edelläkävijä nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä ja jo pudonneiden tukemisessa. Kaupungin täytyy tukea jo olemassa olevia nuorten mielenterveyspalveluja taloudellisesti – myös kolmannen sektorin organisaatioita. Nuoria on osallistettava heitä koskevien palveluiden kehittämiseen.

Pyörällä ja kävellen liikkumisen tulee olla mahdollista koko Helsingissä. Meidän on luotava vahvempia kannustimia valita julkinen liikenne auton sijaan. Kaupunkisuunnittelun on oltava terveyttä edistävää, jotta syntyvät ratkaisut parantavat asukkaiden mahdollisuuksia arjen liikuntaan, luontokontaktiin ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen. Haaveilen esimerkiksi sellaisista pyöräteistä, joista Kööpenhamina on kuuluisa. Siellä pyöräilijöillä on itsestään selvä – ja suojattu – paikka liikenteessä, eikä heidän tarvitse vaarantaa henkeään rekkojen välissä ahtautuneina.

Helsinki on sitoutunut hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä – nyt on myös varmistettava, että lupaus toteutuu. Kaupunkisuunnittelulla on tärkeä rooli ohjata toimintoja oikeaan suuntaan. Helsingin suurimmat ilmastopäästöt ovat lämmitys- ja liikennepäästöjä. Kaupungin tulee tukea asukkaiden energiaremontteja ja siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin neuvonnan ja taloudellisten porkkanoiden avulla.

Helsingin kaupunki on suuri työnantaja, jolla on lähes 40 000 työntekijää. Enemmistö työskentelee joko opetus-, sosiaali- tai terveysalalla. Suurin osa heistä on naisia, joilla on aivan liian matala palkka elättääkseen perhettä kaupungissa, jossa asuminen on niin kallista kuin Helsingissä. Kaupungin pitäisi nostaa päiväkotien ja terveydenhuollon työntekijöiden palkkoja. Kyllä, se on kallista, koska näitä työntekijöitä on määrällisesti paljon. Helsingin kaupungin talous on kuitenkin hyvin hoidettu ja siihen olisi varaa, kunhan niin priorisoitaisiin. On häpeällistä, että useat ympäröivät kunnat maksavat korkeampia palkkoja kuin me, vaikka täällä asuminen on ylivoimaisesti kalleinta.

Kulttuuriala tarvitsee myös kaiken mahdollisen tuen, sillä kulttuurityöntekijöiden tulojen pieneneminen tai kokonaan poisjäänti on ollut tosiasia jo yli vuoden ajan. Kaupungin on tehtävä kaikkensa turvatakseen teatterin, taiteen ja musiikin parissa työskentelevien toimeentulot. Monenlaisten kulttuuripalveluiden saatavuus on tärkeä osa hyvinvoinnin mahdollistamiseksi kaupungin asukkaille.